Pöllin meemin (taas)

Minua ei oikeastaan koskaan haasteta meemeihin eikä nämä vastaukseni ketään kiinnosta. Mutta pöllin ja täytän näitä silti koska se on yksi ainoita oikeasti viihdyttäviä aspekteja Kansalaismediakatsauksen teossa.

Tämä on ilmeisesti nimeltään Äijämeemi ja tämä on siitä hilpeä että minua perinteisempää duunariukkoa ei maan päältä löydy!

Koska joit viimeksi olutta?

En ole koskaan edes maistanut kuin siemauksen.

Milloin viimeksi siivosit?

Pari päivää sitten muuton yhteydessä. Silloin on pakko.

Entäs ruuanlaittopuoli?

Murhanhimoinen idiootti aseen kanssa on vähemmän tuhoisa yhdistelmä kuin minä tekemässä ruokaa.

Milloin joit viimeksi kossua?

Sitä en ole maistanut koskaan.

Lempiasentosi sohvalla kun katsot urheilua?

En omista sohvaa.

Seuraathan urheilua?

Poikkeustapauksissa. Lähinnä jääkiekon ja jalkapallon MM-kisat sekä Olympialaiset tulee katsottua.

Vietkö aina likaiset vaatteet suoraan pyykkikoriin?

En omista pyykkikoria.

Suosikki olutmerkkisi?

On yhdyssana. Yhdyssanavirheet ärsyttävät minua suunnattomasti.

Osaatko ommella?

Kolmannella luokalla opettivat, mutta se ei jäänyt harrastukseksi enkä muista siitä mitään.

Oletko muistanut kastella kukat?

Minulla ei ole kukkia.

Luettele 3 jääkiekon sääntörikkomusta?

Menisikö kyynärpäätaklaus, koukkiminen ja kampitus?

Vuoden 1975 formula ykkösten maailmanmestari?

Niki Lauda Ferrarilla, kertoo Wikipedia.

Jaksatko vielä vastailla..?

Kysymyksiin vastailu on narsistista viihdettä josta nautin nolostuttavan paljon.

Hyvä. Minkä merkkisen auton omistat?

Autoa en omista ja ajokorttikin mahdollistaa vain automaattivaihteisen ajamisen.

Vuosimalli ja kilometrit.

Vuosimallia olen ihan sopivasti, kilometrejä on minulle kertynyt ihan liikaa.

Vedätkö kalsarikännejä?

Sivistynyt henkilö pukeutuu aina riittävästi eikä juo alkoholia.

Äijämäisin tekosi?

Joskus ostan pakastepizzan ja kolajuomaa (Pepsi, ei koskaan CC). Sen lisäksi tykkään joskus luukuttaa raskasta musiikkia.

Kiroiletko usein?

Tarpeen mukaan.

Lempikirosanasi?

Perkele. Joskin yksin käyttämäni Möhkäle ja Alivaltiosihteeriltä napattu Pefletti ovat hyvinä kakkosena.

Oletko äijä?

Olen selvästi äijyyden standardi. Eikö se käynyt jo ilmi?

Rakenna avaruusalus kotielektroniikasta

Teinpä tässä sitten tällaisen videon äkkiseltään. Päätin testata uuden N95-puhelimeni video-ominaisuuksia ja näppärästi samaan testiin mahtuu myös iShowU:n ensimmäinen julkinen testi. iShowU:n lisenssin sponsoroinnista tulee kiittää Hannu Sääskilahtea.

Editoin uutta kuunnelmaa ja tarvitsin siihen avaruusaluksen futuristista taustahurinaa. Ihmiset eivät välttämättä tiedäkkään kuinka eri lähtökohdista äänitehosteita saatetaankaan lähteä rakentamaan, joten tässä on osoitus yhdestä esimerkistä. Lisäksi se toimii opetusmateriaalina niille jotka kenties haluavat oman avaruusaluksensa tehdä.

Avaruusalusefektiopetusvideo
Uploaded by koskisuomi

Vista Service Packin asennuksen yllättävä näppäryys

Etenkin me Apple- ja Linux-järjestelmimen suosijat mielellään asetamme Microsoftin järjestelmät kyseenalaiseen valoon niiden käytön yllättävän kankeuden takia. Tästä malliesimerkkinä esimerkiksi aiempi kirjoitukseni "Vistan käyttöönoton naurettavuus" missä ihmettelin kuinka voi olla että uuden tietokoneen mukana tulleen hienon Vista-käyttöjärjestemän saamiseksi piti käyttää julmetun paljon aikaa ja uudelleenkäynnistyksiä ennenkuin pääsi edes työpöydälle. Sen jälkeenkin ongelmia on ollut, joskin lähinnä vanhempien ohjelmien kanssa yhteensopivuudessa. Kaikkien kunniaksi sanottakoon kuitenkin, että nämä ongelmat on yleinsä paikattu ja päivitetty Vista-yhteensopiviksi.

Kuitenkin olin kovasti skeptinen Vistan ensimmäisen Service Packin päivityksen lähestyessä. Olin jokseenkin varma että prosessi olisi vähintään yhtä kankea kuin Vistan alkuasemaan saattaminen. Niinpä olinkin valmistautunut dokumentoimaan tapahtumat hyvin ja tästä varoittavan esimerkin tekemään.

Mutta sainkin yllättyä iloisesti. Prosessi oli kovasti sujuva ja jopa luvattua nopeampi. Koska asian dokumentoin kovin tarkasti niin älkäämme antako sen mennä hukkaan.

Olin alun perin huolissani jo siitä että noinkohan saisin päivitystä alkuunkaan. Vista-koneeni nimittäin ei ole kiinni internetissä ja oli vaarana että koska PowerMac G5-järjestelmäni OS X Tigerillä ei taatusti menisi Windows Genuine Advantage-tarkistuksen läpi en välttämättä saisi päivityspakettia ladattua. Tämä kuitenkin onnistui jopa vääräuskoisella Opera-selaimella Microsoftin päivityssivun kautta. Ainoa mitä sivuilla sanottiin oli että jos päivitän vain yhtä järjestelmää, on paljon nopeampaa käyttää Vistan mukana tullutta päivityspalvelua kuin itsenäistä ohjelmaa, jossa on kokoa 450 megaa.

Kun pääsin koneelleni päivityspaketti muistitikulla, alkoi varsinainen tulikoe. Olin varustautunut valmistautumalla useaan uudelleenkäynnistykseen ja useammalla tunnilla podcasteja pitämään minulle seuraa jos prosessi venyisi.


Pahoittelut taas kuvien huonosta laadusta, mutta eiköhän niistä selvän saa. Ensin siis yksinkertaisesti kerrotaan että Service Pack 1 tuo järjestelmään kaikki järjestelmään tehdyt päivitykset, parantaa luotettavuutta ja yhteensopivuutta sekä astiat kiiltämään.


Sitten pääsemme jo asiaan. Kaikki tiedostot tulee siis varmuuskopioida, konetta ei voi käyttää mihinkään päivityksen aikana ja lupaus on että noin tunnissa pitäisi olla homma selvä. Huomatkaa näppärä valinta automaattisille uudelleenkäynnistyksille, joten periaatteessa olisin voinut tässä vaiheessa jo häipyä koneen äärestä olemaan tuottava osa yhteiskuntaa, mutta olin päättänyt seurata tapahtumat.


Tätä ruutua seuraavaksi katselinkin sitten 25 minuuttia ilman että mikään antoi mitään ilmaisua siitä että homma olisi edennyt tai kone olisi ylipäänsä jossain muussa tilassa kuin totaalijumissa. Palkki ei edistynyt missään vaiheessa ennenkuin hetkeä ennen seuraavaan ruutuun menoa hyppäsi äkkiä loppuun. Melkein aloin jo uskoa että kone olisi hyytynyt siihen, mutta onneksi en hötkyillyt.


Tämän pitkän odotuksen aikana pidin tietenkin korrektia Microsoft-myönteistä henkeä yllä kuuntelemalla Windows Weeklyä...


Sitten onkin aika ensimmäisen uudelleenkäynnistyksen. Mitä sen jälkeen tapahtui, oli hyvin mielenkiintoinen tapahtumaketju:



Uudelleenkäynnistys



Uudelleenkäynnistys


Huomatkaa mielenkiintoinen järjestys: ensin kolmas osa, sitten toinen ja viimeiseksi ensimmäinen. Uudelleenkäynnistykset tuntuivat olevan näennäisesti epäloogisissa kohdissa. Mutta mikäpä siinä. Missään vaiheessa ei käyttäjän tarvinnut puuttua tapahtumiin. Ja niinpä vielä lopullisen uudelleenkäynnistyksen jälkeen kävikin näin:


Asennus oli valmis. Aikaa meni 46 minuuttia, uudelleenkäynnistyksiä prosessi vaati vain neljä. Tämä oli siis huomattavasti nopeampi ja kivuttomampi prosessi kuin käyttöönotto. Tässä oli myös se etu käyttöönottoon verrattuna että käyttäjältä ei vaadittu minkäänlaista puuttumista missään vaiheessa, joten voit jättää koneen huolehtimaan päivityksestä omin päinsä ja tulla sitten noin tunnin päästä katsomaan että joko on valmista.

Päällisin puolin Service Pack ei tuo mitään uutta järjestelmään, kuten ei ollut odotettavissakaan. Muutokset ovat konepellin alla ja joissain edistyneimmissä ominaisuuksissa. Bugeja on korjattu ja näin internetittömänä käyttäjänä päivitysten saaminen oli myös konkreettinen hyöty.

Mainittakoon että tällä hetkellä Service Pack ei ole saatavilla suomenkielisen version käyttäjille. Käännösversio on tulossa parin seuraavan kuukauden aikana näillä näkymin. Mutta jos käytät Vistasta englannin-, ranskan-, saksan-, japanin- tai espanjankielistä versiota, voit käydä latauksen hakemassa Microsoft Download Centeristä.

Kyllä Suomi on säälittävä paikka

Tai niin ainakin voisi päätellä tästä 60 Minuuttia ohjelman jutusta, joka kertoo suomalaisista jotka ovat mustavalkoisia värifilmilläkin ja harrastavat vapaa-aikoinaan tangoa ja itsemurhia. No, juttu on vuodelta -93, eletään vielä lamaa ja maisemat ovat kuin pahimmastakin itäblokin slummista, mutta silti. Ei tämä oikein kansallista itsetuntoa nosta.



No, related-videoiden alta löytyi myös MTV3:n 45 minuuttia ohjelman juttu Conan O'brianin Suomenvierailusta, ja se oli niin myötähäpeää herättävää katsottavaa ettei sitä edes pystynyt katsomaan kokonaan...

Bill Gates yllättää

Bill Gates piti juurikin viimeisen puheensa Microsoftin pääjehuna CES 2008:ssa ja sitä ryyditti ihan oikeasti hauska video hänen viimeisestä päivästään Microsoftilla. Yllättävää nimenomaan se että se on oikeasti hauska video. Täytyy vain ihmetellä sitä julkkisten määrää ja etenkin laatua mikä videossa pyöri.


Video: Bill Gates Last Day CES Clip

Loppunut vuosi

Lankeanpa minäkin. Ryven tämän yhden postauksen verran omassa elämässäni ja täytän tämän mielenkiintoisen meemimöikäleen loppuneesta vuodesta. Seurassa postissa taas vakavamielistä asiaa. (Mikä ihmeen oikolukujärjestelmä tämä Soikko oikein on kun ei tunnista sanaa "meemimöikäle"?)


1. Mitä semmoista teit vuonna 2007, mitä et ollut tehnyt aiemmin?

Videotuotantoja. Istuttivat minut YLEllä Avidin eteen ja sanoivat että videopodcastia, kiitos. Ei sitten auttanut muuta kuin oppia siltä istumalta. Lähtökohdat huomioon ottaen olen varsin tyytyväinen lopputuloksiin.


2. Piditkö uudenvuodenlupaukset ja aiotko tehdä uusia ensi vuodelle?

En ole tätä tapaa ottanut omakseni koskaan. En katso tarpeelliseksi emuloida elämässäni Amerikkalaisia elokuvia.


3. Synnyttikö kukaan läheisesi vuonna 2007?

Muutama tuttava, mutta ei kukaan liian läheinen.


4. Kuoliko kukaan läheisesi?

Eipä niitä enää ole oikein hengissä kuolemaan.


5. Missä maissa kävit? Missä matkustit?

Vuosi meni visusti kotimaassa. En muistaakseni edes tehnyt Turkua ja Tamperetta eksoottisempia reissujakaan. Kieltämättä tylsää, mutta sitä se työ teettää.


6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2008 jota et saanut tai kokenut vuonna 2007?

Ajokortti olisi tarkoitus hankkia.


7. Mitkä päivämäärät vuodelta 2007 jäävät mieleen ja miksi?

1.5. Aloitin YLEllä, mikä oli varsin radikaali muutos elämässäni.
16.5. PodPäivä täytti vuoden.
7-8.7. Megalomaaninen yörupeama Live Earth-konserttituotannon kulisseissa.


8. Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?

Se, että sopeuduin töiden aloittamiseen liityvään elämänmuutokseen näinkin hyvin.


9. Entä suurin epäonnistuminen?

KryoUni jäi torsoksi. Olin ladannut paljon odotuksia ja resursseja siihen.


10. Kärsitkö sairauksista/loukkaantumisista?

Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä loukkasin käteni varsin pahasti, vaikkakin nyt alkaa olla jo lupaavassa kunnossa. Väsymyksestä olen kärsinyt ja sen tuomista oheistaudeista.


11. Mikä oli vuoden paras ostoksesi?

Yllätän varmaan monet kun sanon että: Creative Zen Vision W.

Hyvänä kakkosena tulee Edirol R-09.


12. Kenen käytös tai toiminta ansaitsee kehuja?

PuhujainKulman vakijäsenien aktiivisuus on yllättänyt äärimmäisen positiivisesti.


13. Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi?

Yhtyetoverieni, joka johti Pahan Patongin hajoamiseen (monien suureksi helpotukseksi varmaankin), sekä kuuntelijan joka tuli ilkkumaan minulle välittömästi suuren Vaalivalvojaislähetyksen jälkeen (en enää muista kuka oli kyseessä).


14. Mihin suurin osa rahoistasi meni?

Vuokraan ja matkoihin.


15. Mistä olit innoissasi?

Avaruustekniikasta ja simulaattorilentämisestä. Töistä. eMusicista ja iPod Touchista. Luottokortin tuomista mahdollisuuksista.


16. Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2007?

Mahdotonta sanoa. Senhän tietää vasta sitten kun se muistuttaa minua. Tässä vaiheessa ei vielä tarvitse muistuttamista.


17. Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt

a) onnellisempi tai surullisempi?

Onnellisempi.

b) lihavampi/laihempi?

Painoni on noussut aika paljon. Ensimmäistä kertaa eläessäni olen tänä vuonna ollut normaalipainoinen.

c) rikkaampi/köyhempi?

Tulot kasvoivat työn myötä, mutta niin myös henkiset valmiudet.


18. Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän vuonna 2007?

Olisin mieluusti lukenut enemmän kirjoja, mutta se ei vain innostanut missään vaiheessa.


19. Entä vähemmän?

Istunut bussissa.


20. Miten vietät tai vietit joulun?

Äitini ja hänen nykyisen aviomiehensä kanssa Porvoossa. Varsin leppoisaa.


21. Rakastuitko vuonna 2007?

En.


22. Montako yhden illan juttua sinulla oli vuonna 2007?

Jos kuolleena syntyneitä podcast-ideoita ei lasketa niin ei yhtään.


23. Mikä oli lempi-tv-ohjelmasi?

Stargate SG-1 tuli katsottua läpi, mutta Becker vie voiton.


24. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?

Lähinnä poliittisia hahmoja, jotka ovat osoittaneet olevansa läpensä pahoja.


25. Paras lukemasi kirja vuonna 2007? Entä sarjakuva?

The Story of Space Station Mir oli erittäin mielenkiintoista luettavaa. Sarjakuvista läpi vuoden ilahduttivat ehkä Nemi & Fingerpori kokonaisuuksina. Ja kyllä, ilahduin myös läpensä nörttimäisestä XKCDstä.


26. Vuoden paras musiikkilöytösi?

Niitä on niin valtava määrä, että ei pysty sanomaan yhtä. Tai edes kymmentä.


27. Mitä halusit ja sait?

Halusin iPod Touchin ja ostin sellaisen.


28. Mitä halusit, mutta et saanut?

Podcastopetusvideo jäi tekemättä vaikka sen puolesta kampanjoin koko YLEssä viettämäni ajan.


29. Suosikkielokuvasi vuonna 2007?

Jos täytyy sanoa vuonna 2007 ilmestyneistä elokuvista niin niitä olen nähnyt tasan kaksi. The Simpsons Movien ja Harry Potter and the Order of the Phoenixin. Niistä Harry Potter oli parempi.


30. Mitä teit synttäripäivänäsi ja paljonko täytit?

Söin kaksi berliininmunkkia.


31. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodesta 2007 paremman?

Nukkumisongelmien pois jääminen.


32. Kuinka kuvailisit vuoden 2007 omaa “muotiasi”?

Samoja rytkyjä sitä tuli pidettyä kuin aina ennenkin. Mukavia ja massaan sulautuvia vaatteita.


33. Mitkä asiat pitivät sinut järjissäsi?

Mielekäs tekeminen maanisella vimmalla.


34. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?

Ei tullut kauheasti julkkisten kanssa hengailtua, mutta semijulkkiksista Live Earthin juontajat Marko Gustafsson, Hinni Aarnisalo ja Jani Kortti ilahduttivat positiivisilla asenteillaan.


35. Mikä poliittinen tapahtuma herätti eniten tunteita?

Pakko mainita eduskuntavaalit. Siihen liittyen myös oma Vaalivalvojaislähetysspektaakkeli, joka oli varsin uuvuttava kokemus niin henkisesti kuin fyysisestikin.


36. Ketä kaipasit?

Elämäni ihmiset pyörivät varsin sopivasti ympärillä.


37. Kuka oli kivoin uusi tuttavuus?

Tuija Aaltoon oli varsin hauska tutustua. Ylellä tuli tutustuttua muutenkin valtavaan määrään ihmisiä, enemmän tai vähemmän miellyttäviin.


38. Kerro arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2007?

Vyötiäiset ovat keskimäärin lystikkäitä otuksia.

Musiikillista mainioutta

Pitääpä taas nostaa esiin pari mainiota musiikillista videopätkää. Useimmille lieneekin jo tiedossa että pidän kovasti kokeellisesta musiikista, joten tämä oli mitä mainioin löytö. Vegetable Orchestra on mainion luova yhtye joka käyttää soittiminaan pelkästään tuoreista vihanneksista valmistettuja äänilähteitä.

Ja kuten aina, ei minulle riitä vain kokeellinen idea, vaan tämä kokoonpano onnistuu myös musiikillisesti. Orkesterin luomat äänimaisemat ja kappaleet ovat erittäin miellyttävää ja mielenkiintoista kuultavaa jo sellaisenaan.


Elementti jolla minut on helppo voittaa puolelleen oli kyseessä melkeinpä mikä musiikinlaji tahansa on Vocoder. Monelle kuitenkin on epäselvää että mikä Vocoder on ja mitä se tekee. Moni myös sekoittaa tämän mainion äänilähteen Autotunen muodostamaan efektiin sen efektiivisessä käytössä, vaikka oikeasti on kyse täysin eri lähtökohdasta toimivasta laitteesta.

Onneksi asiaa meille osaa selventää Tohtori Presson, joka kertoo seuraavassa Vocoderista:


Ja loppuun pitää tietenkin vielä laittaa käytännön esimerkki Vocoderin käytöstä mitä mainioimmassa musiikkiesityksessä. Kyseessä on entinen Kraftwerk-velho Karl Bartos live-esiintymistilaisuudessa. Bartoshan aikoinaan lähti yhtyeestä kävelemään kun Kling Klang studioilla alkoi mielenkiinto yhtyeen muilla jäsenillä kääntymään musiikin sijasta maanisiin mittasuhteisiin nousseeseen pyöräilyharrastukseen.

Vistan käyttöönoton naurettavuus

Tänään kantoi posti kotiini uuden PC-koneen paljon ilmoitettua aikaisemmin. Sinänsä hilpeää että nyt on kone, mutta sinänsä mielenkiintoista että olin suunnitellut peruvani tilauksen ja käyttäväni rahat johonkin muuhun. No, ei siinä mitään. Kun kone on talossa niin mikäpä siinä sitten.

Uusi kone tunnustaa nyt myös uutta maailmanjärjestystä, eli laitteessa on asennettuna monopolismin viimeisin saavutus Windows Vista Home Premium. (Ei siis Windows Vista Home Basic, Windows Vista Starter, Windows Vista Business tai Windows Vista Ultimate.) Koska järjestelmä oli jo asennettu, ajattelin että homma kävisi OS X:stä tai jopa Windows XP:stä tutulla tavalla, eli valitsemalla lokalisointiasetukset ja käyttäjätunnukset ja sitten homma potkisi eteenpäin ja pääsisin järjestelmää käyttämään.

Mutta näin ei ollutkaan. Koska prosessi oli läpensä naurettava, aion sen tässä nyt dokumentoida.

Aivan ensimmäiseksi kone kysyi minulta mitä kieltä haluaisin tunnustaa ja valintani jälkeen varoitti että kieltä ei voi muuttaa enää tämän jälkeen muuta kuin uudelleenasentamalla käyttöjärjestelmän (näppärää).

Sen jälkeen ruudun täytti tällainen näkymä:


Tämä näkymä pysyi ruudussa lähemmäs 20 minuuttia ilman sen kummempaa tietoa siitä että noinkohan järjestelmä otti ja jumiutui jo tässä vaiheessa.

Kuitenkin tästä päästiin eteenpäin, jolloin kone käynnisti itsensä uudestaan. Ajattelin että viimein pääsee koneella jopa tekemään jotain, mutta tämä toive olikin optimistisuudessaan lapsellinen ja sain sen haudata kun ruutuun tuli tällainen teksti:

(Pahoittelen että kuvat ovat paikoitellen epätarkkoja. Ruudussa siis lukee "Please wait while Windows prepares to start for the first time")

Tässä ruudussa pysyimmekin sitten toiset 5 minuuttia, jolloin kone käynnisti itsensä jälleen uudestaan.

Kun kone oli näennäisesti itsensä käynnisti, täyttyi ruutu pelkästä mustasta, jossa kuitenkin näkyi valkoinen kursori. Mitään ei tapahtunut. Olin jälleen jokseenkin huolissani, koska ajattelin että jotain oli mennyt kardinaalisesti pieleen. Painoin hiiren nappia, jolloin kone äkkiä käynnisti itsensä jälleen uudestaan.

Tällä kertaa jäin katselemaan seuraavaa ruutua useiden minuuttien ajaksi:

(Please wait...)

Sen jälkeen asioihin alkoi tulla jo jonkinlaista rotia. Järjestelmä pyysi minulta asianmukaiset lokalisointi, aika, valuutta ja muut olennaiset tiedot. Ajattelin että vihdoin päästäisiin asiassa eteenpäin, perinteisen uudelleenkäynnistyksen jälkeen tietenkin.

Uudelleenkäynnistys toi kuitenkin ruutuun seuraavan mainion odotusmaiseman:

(Please wait while Windows checks your computer's performance.)

Tässä menikin sitten näppärät 10 minuuttia, jonka jälkeen seurasi tavanmukainen uudelleenkäynnistys. Uudelleenkäynnistyksen jälkeenkään ei toki päästy vielä varsinaiseen asiaan eli tietokoneen käyttämiseen, minulle annettiin tällainen ruutu:


Sen jälkeen kun oli viitisen minuuttia odoteltu että työpöytä saataisiin valmisteltua, odotin jopa että pääsisin työpöydälle. Mutta sittenpä HP löi vielä ruutuun oman rekisteröintipalvelun:


Tämän toki ohitin vikkelästi, koska rekisteröinnistä en ollut kiinnostunut ja se olisikin toiminut vain internetin yli. Windows-konetta en internetissä pidä koska haluan että se toimisi vielä huomennakin.

Vielä yksi uudelleenkäynnistys, ja vihdoin oli käyttöönotto suoritettu ja Windows pääsi perustilaansa. Ensimmäiseksi tarkistin että Windows varmasti oli tunnistanut koneen komponentit oikein, minkä se olikin tehnyt:


Totta kai lopullisena loukkauksena Windows ilmoitti että näilläkään spekseillä kone ei paljon keskitason suorituskyvyn yli pääse, mikä on käsittämätöntä. Tiesinhän minä että Vista on raskas, mutta että näin raskas...


Joten loppujen lopuksi Vistan käyttöön ottaminen ilman asennusta kesti hieman yli tunnin ja kuusi uudelleenkäynnistystä. Koneessa tietenkin on sen verran nakkeja että uudelleenkäynnistys kesti vajaan minuutin per kerta, mutta kuitenkin. Voisin hyvin kuvitella että jo tämä ruljanssi karkoittaisi heikkohermoisemman käyttäjän pois koneen äärestä sillä itsellänikin tuli välillä hieman epävarma olo siitä että mitenköhän tässä käy.

Perinteisestihän Linuxista on sanottu että sen asentaminen on äärimmäisen vaikeaa, mutta minä olisin asentanut ja konfiguroinut Linuxin useampaan kertaan tuossa ajassa mikä Vistan pelkässä käyttöönotossa meni.

Edelleen pidän Vistaa varsinaisessa käytössä parhaana Windowsina tähän asti, mutta tällaiset naurettavuudet ovat kyllä omiaan laskemaan yleisarvosanaa.

Itsepetosta kanavapäätöksissä

Kimmo Sasi teeskentelemässä hyviä uutisia
Kuva: YLE Uutiset


Kollektiivinen helpotuksen huokaus oli kuultavissa niin minulta kuin 70% tuttujani kun YLEn hallintoneuvosto päätti sittenkin pelastaa Radio Peilin ja X3Min vaikka kaikki merkit viittasivatkin vastakkaiseen suuntaan. Erityisesti Radio Peilin jatkaminen oli äärimmäisen positiivinen uutinen koska tiedän runsaasti ihmisiä jotka eivät muita kanavia kuuntelekkaan eivätkä ole muista kiinnostuneita. Valtakunnalliseksi muuttamisen peruuttaminen oli sinänsä harmillista, muttei hirvittävää koska internetin kauttahan kanavaa kuulee jo koko maailmassa. Sinänsä vain ihmetyttää että mitä lisäkustannuksia valtakunnalliseksi muuttamisesta olisi tullut koska samat radiomastothan siellä pönöttävät eikä musiikittoman kanavan kohdalla edes tarvitse miettiä tekijänoikeusmaksuja. Ehkäpä joku asiaan vihkiytyneempi osaa asian minulle selittää?

Surullinen tapaus sen sijaan on YLE Extran lopettaminen. Itseäni se nyt ei tietysti kauheasti hetkauta, koska enpä ole koskaan kanavasta kovinkaan paljon välittänyt. Ihmetyttää taas vain logiikka siinä että on kannattavampaa lopettaa kanava sen jälkeen kun sen perustamiseen on kuitenkin käytetty huomattavan paljon aikaa ja resursseja. Nyt kanava pistetään kylmäksi ennenkuin sille on edes annettu mahdollisuus muodostaa oma ohjelmistonsa. Ilmeisesti johtokunnalle on tullut suurena järkytyksenä että kanavasta ei tule uutta TV1:tä jos käyttöön annetaan murto-osa täyspainoisen kanavan budjetista ja määrärahoista. Lyhytnäköistä toimintaa kaiken kaikkiaan, mutta sitähän kaikki toiminta nykyään tuntuu olevan eritoten median ja markkinatalouden aloilla.

Kuitenkin surkuhupaisimman pelleilyn palkinnon saa hallintoneuvoston puheenjohtaja Kimmo Sasi, jonka lausunnot pääuutisissa olivat todella käsittämätöntä oman (ja Jungnerin) takaliston pelastamista. Haastattelussa on nähtävissä selkeästi hetki, jolloin Sasi keksii jännittävän konseptin kuinka faktoilla ei tarvitse olla mitään tekemistä annettujen lausuntojen kanssa, jonka jälkeen kaikista muutoksista tuleekin "parannuksia".

En tiedä millä tasolla TV1:n näyttäminen kahdella kanavalla samanaikaisesti on "parannus" ja kuinka YLEn julkisen palvelun toiminnalle on "parannus" että sen jälkeen yhdellä kanavalla aletaan näyttää naapurimaan kanavaa oman ohjelmistopohjan laajennuksen sijaan. Porvaripuolueille faktojen kääntäminen itselleen sopivaksi on jokapäiväistä rutiinia, mutta aina se jaksaa hämmästyttää. En halua tehdä tulkintoja tuntematta henkilöä, mutta uutisankkurinkin naamasta on kenties nähtävissä että hän ei ole oikein vakuuttunut Sasin kommenteista. Harmillista ettei uutislähetyksen tiukkaan aikatauluun mahtunut syvällisempää haastattelua asiasta missä Sasi olisi voitu laittaa vastuuseen sanoistaan.

Täytyy muuten sanoa sekin että en ollut tietoinen että Kimmo Sasi oli YLEn pamppuväkeä. Tämä ei taida KELAlle riittää irtisanoutumisperusteeksi tai voisin hyvinkin lähteä talosta jo pelkästään tämän takia. Tyypillistä muuten sekin että minä joudun koko ajan altavastaajaksi talossa sen takia että minulla ei ole muodollista toimittajan pätevyyttä kun samaan aikaan johtoportaassa pyörii Olli-Pekka Heinosen ja Kimmo Sasin kaltaisia poliittisia porsaita jotka pääsevät päättämään asioista ilman minkäänlaisia muodollisia edellytyksiä tehdä yhtään mitään journalistiikan alalla.

Melkein voisin sanoa että jos jokin tv-kanava olisi pitänyt lopettaa niin mieluiten sitten TV2. Tiedän että tämä on aika voimakas kanta, mutta kun katsoo TV2:n ohjelmistoprofiilia niin kyseessä ei ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kuin halpa kopio MTV3:sta. Kanavan ohjelmiston valtaosan muodostaa puolivillaiset visailuohjelmat, proto-tosi-tv-pläjäykset ja puhuvat päät, jotka ovat enemmän Peilille luontevampaa ohjelmistoa.

Ajankäyttö 2.0

Nykyään törmää yhä useammin siihen ilmiöön kuinka ihmiset valittavat että Web2.0-maailmassa ei aika riitä kaiken mielenkiintoisen ja mielekkään seuraamiseen jatkuvasti. Liikaa blogeja, liikaa feedejä, liikaa uutisia, liikaa podcasteja -tyyppiset kirjoitukset ovat yleistyneet viime aikoina aivan holtittomasti. Sen lisäksi ihmiset ottavat stressiä siitä kuinka tasapainottaa sisällöntuotantonsa eri vaihtoehtojen välillä. Kuinka tasapainotan Jaikun ja blogin? Mitä laitan podcastiin, mistä kirjoitan blogissa?

Minusta tämäkin on täysin keinotekoinen ongelma. Suurin osa ongelmista on.

Kummallista on että ihmiset osaavat priorisoida kaikilla muilla osa-alueilla elämässä, mutteivät muka pysty siihen kun kyse tulee blogeista, feedeistä ja podcasteista? En tarkoita tätä minään kehuskeluna, mutta minulla ei ole koskaan ollut tällaista ongelmaa. Tosiasia kieltämättä on että noin 80% mielenkiintoisesta internet- ja muustakin sisällöstä menee täysin ohi. Minulla on kirjahylly jonka kirjoista puolet odottavat lukemista, tilaamani lehden numeroita jotka on jäänyt lukematta ja paljon muutakin. Mutta en minä siitä ota paineita.

Jokainen ajankäyttötilanne on valinta priorisoinnista. Luenko minä uusimman Time-lehden vai kuuntelenko uuden TWiTin? Luultavasti käy niin että jos valitsen TWiTin, jää Time-lehti lukematta. Harmillista, mutta mikäs siinä. Minä kuuntelen mielummin TWiTin. Tarinan päätös.

Huomaan että minulla on jäänyt 32 jaksoa erinomaista podcastia kuuntelematta. Miksi? Käytin ajan toisten podcastien kuunteluun. Johtopäätös: vaikka podcast on erinomainen ja mielenkiintoinen, on nuo toiset toiminnastani päätellen olennaisempia ja viihdyttävämpiä. Toiminta: Lopetan kyseisen podcastin tilaamisen. Harmillista, mutta mikäs siinä. Tarinan päätös.

Minulta on jäänyt kahden viikon feedit lukematta. Pohdin kuinka pitkälle takaperin sisältö on sillä hetkellä olennaista. PuhujainKulman tuotannon takia viikon verran, joten ohitan kaikki jotka eivät kuulu siihen aikamääreeseen. Saatoin ohittaa jotain kuolemattoman mielenkiintoista, mutta loppujen lopuksi maailmassa tapahtuu koko ajan hirvittävä määrä jotain mainiota joka menee täysin ohi. Suurimmasta osasta emme ole edes tietoisia, emmekä koskaan tule olemaankaan. Harmillista, mutta ei siitä kannata paineita ottaa. Tarinan päätös.

Informaatiotulva nykypäivänä on tosiasia. Siksi tukeudumme enemmän ja enemmän ajansiirtoon mediankulutuksessamme joka alalla, mutta lähtökohtamme siitä että ajansiirto velvoittaisi meidät huomioimaan kaiken huomionarvoisen on lähtökohtaisesti huono ja mahdoton. Emmehän me koskaan television tai radionkaan kanssa olettaneet että venyisimme joka ikinen kerta näkemään/kuulemaan kaiken mielenkiintoisen. Ajansiirto ei lisää aikaa, mutta tekee siitä kuluttajalähtöisempää. Aika joka meillä on käytössä pysyy samana, mutta voimme täyttää sen haluamallamme tavalla ja medialla. Tämä ei ollut ennen mahdollista. Se mahdollistaa hieman laajemman seurannan, mutta lähtökohtaisesti aikamme ja huomiokykymme pysyy samana.

Banaanivaltio Suomi

Eduskunta päättää pohjoismaisista perusarvoista luopumisesta
Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva (hs.fi)


Tänään eduskunta vahvisti sen mistä jo edellisessä kirjoituksessani vaahtosin. Meidän demokraattisessa, vapaassa yhteiskunnassamme on otettu ihmisryhmältä oikeus päättää omasta elämästään työssäkäynnin suhteen. Ja tämä toimi on vielä tehty kansan enemmistön mielipidettä vastaan sotien. Täytyy sanoa että sitten laman en ole ollut näin ahdistunut hallituksemme toimesta. Hallituksemme joka viimeksikin oli oikeistovoittoinen.

Orjuuden yksi määritelmä on estää ihmiseltä vapaus poistua työstään. Ihan niin pitkälle en menisi että Suomea orjuuden harjoittajien listalle lisäisin, vaikka Lehti niin humoristisesti tekikin. (Eduskunnan perustuslakivaliokunta rajaisi mahdollisuutta orjatyövoiman käyttöön) Pelottavan syvällä kuitenkin harmaata aluetta jo kuljetaan ja Suomi kun ei ole muutenkaan ihmisoikeuksien kannalta pohjoismaiden lippulaivoja, pitäisi vähän miettiä mitä ollaan tekemässä.

Jo edellisen kirjoituksen kommenteissa kirjoitin siitä kuinka minä olen totta kai sitä mieltä että irtisanoutuvat hoitajat rajataan esimerkiksi työttömyyspäivärahan ulkopuolelle. Aivan niinkuin kaikille muillekin käy jos tarjotuista töistä kieltäydytään. Mutta jos tämän faktan tiedostaa ja edelleen päätyy irtisanoutumiseen, on se jokaisen vapaan kansalaisen oikeus.

Kaikkein käsittämättömintä tässä kuitenkin on koko tilanteen valtava ristiriita. Hoitajat ovat niin korvaamattoman tärkeitä että heidät on pakko laittaa väkisin töihin, mutta eivät kuitenkaan tarpeeksi merkittäviä että heille annettaisiin sen verran kunnioitusta valtiovallan taholta että tehdyt lupaukset pidettäisiin. Nyt vallassa olevat puolueet kampanjoidessaan lupasivat korotuksia tälle ammattiryhmälle, niinkuin ovat monet muut sitä ennen. Siitä on tullut kuin halpa poliittinen ammus. Kuulostaa hyvältä kun luvataan, mutta eihän se mitään tarkoita kun kiltit hoitajatädit tekevät kuitenkin työt entiseen malliin. Kyllä minuakin sapettaisi jos tämä toteutuisi moneen kertaan.

Koko kuvio on harvinaisen tekopyhä. Työnantajakenttä ja hallitus ovat ilmeisesti koko ajan suunnitelleet nimenomaan poikkeuslakia ja sen takia sopua ei ole aktiivisesti haettu. Sen sijaan julkinen hoitajien mustamaalaus on mennyt taitavan mediapelin ansiosta monillakin areenoilla. Onneksi julkinen mielipide ei ole näihin temppuihin taipunut ja suurin osa edelleen ovat TEHYn toimien kannalla.

Potilasturvallisuus on totta kai monimutkainen kysymys, eikä missään nimessä mustavalkoinen. Minun kirjoituksistani saattaisi ehkä saadakkin sellaisen kuvan että unohtaisin sen puolen kokonaan ja olisin sokeasti hoitajien puolella. Ongelma lähinnä tuleekin siitä että hallitus on suhtautunut siihen mustavalkoisemmin kuin kukaan muu. Mitään vastaantuloa ei ole tullut missään vaiheessa. Ehkä jonkun pitäisi kertoa armaalle porvarihallituksellemme mistä neuvottelun käsitteessä on kyse?

Missä on demokratia?

En normaalisti käytä tätä kanavaa vakaville pohdinnoille, mutta taidanpa tehdä niin useimmin tulevaisuudessa paikkaamaan PodPäivän jättämää vaahtoamistyhjiötä.

Tämän purkauksen laukaisee hallituksen täysin törkeä päätös säätää poikkeuslaki joka pakottaa hoitajat töihin irtisanoutumisesta huolimatta, koska se on todella käsittämätön siirto hallitukselta, oli mitä mieltä tahansa hoitajien vaatimuksista. Näin ei toimi demokraattinen järjestelmä. Suomen pitäisi olla demokratia eli kansanvalta ja vapaa yhteiskunta. Nyt on rikottu molempia näistä perustavaa laatua olevista faktoista eikä sen pitäisi olla hyväksyttävää missään olosuhteissa.

Ensinnä pureutukaamme demokratiaan. On täysin käsittämätöntä että hallitus ajaa näinkin suuren poikkeuslain läpi ilman eduskunnan valtuutusta. Tämä sotii kaikkea sitä vastaan mistä pohjoismainen demokratia tunnetaan. Hallituksella on totta kai enemmistön antamia lisävaltuuksia päätöksentekoon, mutta oppositiollakin on muukin merkitys kuin istuskella ja tehdä seremoniallisia välikysymyksiä. Tämmöiset hallituksen omavaltaiset toimet ovat juuri omiaan vähentämään suuren yleisön kiinnostusta äänestämiseen koska tällaisilla toimilla vain vahvistetaan sitä populaaria käsitystä että äänestäminen on turhaa kun eihän sillä kuitenkaan ole mihinkään mitään vaikutusta.

Toisaalta on ihan ymmärrettävää että porvaripuolueet haluavat tällaista mielikuvaa vahvistaa koska niiden tukijathan ovat perinteisesti aktiivisempia äänestäjiä. Kyynisempi ihminen voisi ajatella että porvarihallitus pyrkii tietoisesti laskemaan äänestysaktiivisuutta, mutta ehkä se on jo tilanteen ylitulkintaa...

Toinen valtava loukattu kysymys on vapaa yhteiskunta ja yksilönvapaus. Luin muutama viikko sitten Kansalaismediakatsaukseen erinomaisen kirjoituksen joka asetti työtaistelun yksinkertaiseen markkinatalousajatteluun. (Pintaa ja pinnan alta: Tervetuloa markkinatalouteen) Kun kysyntä nousee tarjonnan yläpuolelle, hinta nousee. Tämä pätee myös palkkoihin. Samoin vapaassa yhteiskunnassa ei voi ketään pakottaa kannattamattomiin töihin. Se sotii kaikkia demokratian ja vapauden perusarvoja vastaan.

Erityisen perverssiä tässä tilanteessa on se että porvaripuolueethan nimenomaan kannattavat yksilönvapauksia ja vapaata markkinataloutta. Ilmeisesti nämä periaatteet pätevät vain silloin kun itselle sopii. Varmaankaan poikkeustoimiin ei missään olosuhteissa lähdettäisi jos kyseessä olisi omien työalojen palkat. Käsittämätöntä kaksinaismoralismia. En väitä ettei semmoista nähtäisi paljon myös vasemmistopuolueissa, mutta näin törkeillä tavoilla siihen harvoin törmää muualla kuin porvaripuolueiden toimissa.

Kummastuttaa myös että kukaan ei ole sitä seikkaa ottanut esiin että minkä takia poikkeuslaki toimii pelkästään näin suoraan TEHYn pyrkimyksiä vastaan. Poikkeuslaki olisi myös voinut olla puolueettomampi. Varoja sairaanhoitajien palkkojen nostamiseen olisi myös voitu irroittaa muista vähempiarvoisista projekteista. Esimerkiksi paljon puhuttu musiikkitalo olisi voitu laittaa pari vuotta jäihin, muutama moottoritie olisi voitu jättää rakentamatta, puolustusvoimien rahan viljelyä olisi voitu hillitä, lista jatkuu loputtomiin.

Nämä ovat kieltämättä tärkeitä rahan käyttötarkoituksia nämäkin, mutta kun pakkolakia perustellaan nimenomaan potilasturvallisuudella ja ihmishenkien pelastamisella niin kyllä sanoisin että se argumentti pätee myös siihen että mielummin sitä voisi pelastaa ihmisiä kuin tehdä mitään näistä tai muista vähemmän tärkeistä projekteista. Mutta tässäkin tapauksessa argumentti hallituksen silmissä näköjään pätee vain silloin kun se ajaa heille mieluista agendaa.

Täytyy toivoa että TEHYllä on tarpeeksi ryhtiä jättää pakkolaki täysin huomiotta ja olla noudattamatta sitä. Jos kaikki töihin pakotetut jäävät yksinkertaisesti kotiin ja kieltäytyvät noudattamasta pakkokeinoja niin hallituksen on lopulta pakko antaa periksi. En usko että poliisiltakaan löytyy resursseja (saati mielenkiintoa) lähteä juoksemaan hoitajien perässä.

Oli työtaistelusta mitä mieltä tahansa, on tämä äärimmäisen surullinen tapaus Suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kun taustanauha soitetaan väärällä nopeudella...

Tässäpä varmaan yksi rockbändien keikkapainajaisia. Van Halen esiintyi alkuperäisen laulajansa David Lee Rothin kanssa aiemmin tässä kuussa, kun valitettava kämmähdys taustanauhan kanssa aiheutti luovaa atonaalisuutta setin luultavasti odotetuimman hitin "Jump"in kanssa.

Digiajassa kun ollaan niin taustanauhakämmi ei varsinaisesti ole taustanauhaongelma, vaan digipuolen kiusallinen ongelma mikä syntyy toistaessa tiedostoa väärällä näytteenottotaajuudella. Alkuperäinen CD-tason 44.1kHz tiedosto soitettiinkin 48kHz:n taajuudella, mikä aiheuttaa kiusallisen epämusikaalisen 1.5 puolisävelaskeleen korotuksen vireessä. Tämä taas on mahdoton toistaa kitaralla tai bassolla, joten muusikot eivät voi kompensoida muuttunutta virettä.

Atonaalinen sotku on valmis. Surkuhupaisaa, etenkin kitarasoolon aikana.



Keikkakosketinsoittaja haussa?

Yleisradio ei vielä digiajassa?

Enpä tiedä tuleeko taas sanomista, mutta pakkohan tämä on näyttää. Tänään oli ensimmäinen työpäiväni Pasilassa digisiirtymän jälkeen ja mitäpä muutakaan ensimmäinen vastaan tullut televisiovastaanotin näyttää kuin tätä:



Ja kyllä minä nauroin vahingoniloisesti!

Elokuvitettua

Löysin tällaisen meemin ja ajattelin että voisinpa kokeilla tällaiseen härdelliin osallisumista. En ole koskaan aikaisemmin kokeillut. Ja kun tämä menee hyvin Mielenkiintoisten Elokuvien Kokoelman alle, teen sen tänne.


1. Elokuva, joka muutti elämäsi?



En voi sanoa että mikään elokuva olisi dramaattisesti vaikuttanut elämääni kokonaisuutena, mutta Fritz Langin Metropolis, kaikkien aikojen suosikkielokuvani, vaikutti siihen että en ole koskaan enää voinut suhtautua elokuvaan samalla lailla. Viihteestä tuli kahdessa tunnissa taidetta.


2. Elokuva, jonka olet nähnyt useammin kuin kerran?



Useimmat näkemäni elokuvat olen nähnyt useammin kuin kerran. Mutta epäilemättä elokuva jonka olen nähnyt useimmin on Apollo 13. Elokuva ei sinänsä ole mikään suuri taideteos, mutta se osui juuri kovimpaan avaruuslentofriikkikauteeni, ja se tuli katsottua rikollisen monta kertaa.


3. Elokuva, jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Eiköhän se olisi tuo edellämainittu Metropolis. Intensiivinen leffa josta löytyy tasoja. Se on itse asiassa niin intensiivinen että sitä ei voi kovin usein katsoa koska se on aika raskas katsontaurakka. Niin ollen en myöskään muista sitä ulkoa.


4. Elokuva, joka huippasi?



Oletan että huippaamisella tarkoitetaan elokuvaa jolla oli todella suuri sanoma ja joka meni läpi. Siinä tapauksessa valintani tulisi olla kanadalainen dokumenttielokuva The Corporation, joka menee faktuaalisesti niin syvälle nykypäivän fundamentalistisen markkinatalouden ylivaltaan ja siihen johtaneisiin taustoihin että opittavaa ja sisäistettävää on kaikille. Leffasta on myös lähes kolmetuntinen vapaasti ladattava versio, joten kenelläkään ei ole tekosyytä sitä jättää katsomatta.


5. Elokuva, joka sai itkemään?

Olen siinä mielessä perinteinen suomalainen miespuolinen henkilö että en kovinkaan helpolla itke. Muistelisin että joskus penskana itkin adoptiotaistelusta kertovalle elokuvalle. Kohtaus ei ollut edes surullinen, siinä lapsi leikkii keinussa. Mutta jotenkin se vain se tuntui kovasti liikuttavalta. Mikä leffa oli kyseessä tai milloin sen näin, en muista.


6. Elokuva, jonka toivoisit tulleen tehdyksi?

Olen lukenut paljon käsikirjoituksia joita ei ole tuotettu. Yksi mieleenpainuvimmista oli Sandman-sarjakuviin perustuva käsikirjoitus. Se on myyty studiolle, mutta se päätti jättää tekemättä leffan. Joten se on ikävässä tilanteessa. Kun studio omistaa käsikirjoituksen, ei sitä voi tarjota muuallekaan.

Onneksemme käsikirjoituksen voi lukea täältä!


7. Elokuva, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan tehty?



Men in Black. Mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Kyseessä on elokuva josta toivon että sitä ei olisi tehty siinä muodossa kun se tehtiin. Olen nimittäin lukenut elokuvan käsikirjoituksen ensimmäisen version ja se on nerokas. Äärimmäisen kekseliäs koomisen elokuvan helmi, josta tehtiin täysin tyhjänpäiväinen Hollywood-rymistely.

Surullista, kerraassaan surullista...


8. Elokuva, jonka näit viimeksi?



Niin poikkeuksellista kuin se onkin, edellinen elokuva jonka näin oli elokuvateatterissa. Kävin katsomassa The Simpsons Movien, joka ei ollu kovin ihmeellinen mutta täytti odotukset. En nimittäin odottanut paljon mitään. Katsomassakin kävin lähinnä siksi että minulla oli aikaa tapettavana.


9. Elokuva, jonka olet suunnitellut katsovasi?

Being John Malkovich on ollut tarkoitus katsoa pitkäänkin. Olen lukenut käsikirjoituksen ja oli aika mieletön pläjäys. Ei ole vain leffa kävellyt missään vastaan.

Charlie Kaufmanin kirjoittamat leffat on muutenkin sellaisia joita pitäisi systemaattisemmin katsoa.


10. Haasta!

Loogisin haastettava on itse Herr Kinosilmä, joka näin ollen voi katsoa itsensä haastetuksi.

Inbox Zero

Merlin Mann (43 Folders, MacBreak, MacBreak Weekly, The Merlin Show) piti erittäin valaisevan ja hyödyllisen esitelmän sähköpostinhoidosta Googlella, ja hän on ystävällisesti myös antanut luvan nauhoituksen vapaaseen levitykseen.

Tämä on erityisen hyödyllinen niille jotka työskentelevät paikoissa jossa sähköposti on ottanut turhankin suuren ylivallan sisäisessä tiedotuksessa. Omassa työympäristössäni tämä ei ole vielä ongelma, mutta lähellä mennään. Tässä esitellään helppoja tapoja kuinka saa sähköpostilaatikkonsa tyhjäksi rikkomatta sääntöjä ja olematta epäkohtelias.

Vaikka itselleni sähköpostin määrä ei olekaan onglelma, aion silti ottaa tästä opitut käytännöt käyttöön työpaikalla.

Lisää Net@Nite-kopiointia

Kaikki lienevät muistavat Sarcastic Gamerin Microsoft Surface-parodian? No, eipä heiltä kauaa kestänyt että WiiFit sai oman tulkintansa samoilta hepuilta.

Jumaliste! Muorisiili?!!

Tein loistavan Kiroilevan Siilin sivuilla siilitestin. Sen mukaan olen muorisiili, mikä on sinänsä koomista. Pitäisikö tämä ottaa kohteliaisuutena vai loukkauksena?

...tulos on samaa sarjaa kuin silloin kun hs.fi:n julkkistestin mukaan minä olen suomen julkkiksista Tanja Poutiainen.

PuhujainKulmaa Tanskassakin

Happosade bongasi Tanskassa hilpeällä tavalla tutun nimisen liikeyrityksen Kööpenhaminan keskustasta. SpeakersCornerhan oli PuhujainKulman nimi ennen kuin se siirtyi HessunKahvilan alta Radio Koskisuomi-tuotannoksi.

Kiitokset Happosateelle kuvasta. Alkuperäinen löytyy täältä: http://www.flickr.com/photos/10196190@N03/842981767/

iSavua

Will It Blend teki taatusti kalleimman tempauksensa kun sekoittimen läpi laitettiin upouusi iPhone.



Tämän mielipuolisen teon törkeitä kustannuksia kylläkin vähän paikkaa se että muussatusta iPhonesta ollaan tarjottu eBayssä jo lähes 600 dollaria, hinnalla jolla saisi toimivankin laitteen.

Tiedä sitten kumpi on mielipuolisempaa... Ja sitten vielä sanotaan että videobloggaus on halpaa!