Oikeistoporsastelu meni vihdoin liian pitkälle

Kenties jotkut teistä ovatkin jo lukeneet armaan valtaapitävän joukkomme uusimmasta esityksestä, jolla on tarkoitus edelleen lisätä ihmisten eriarvoisuutta ja saada työttömät tuntemaan itsensä täysin epätoivotuksi ihmissaastaksi, jolla ei ole ihmisarvoa:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Työttömyysturvaa+aiotaan+karsia+kovalla+kädellä/1135240840988

Kijoitinpa aiheesta sitten Helsingin Sanomien mielipidesivuille kirjoituksen, mutta koska sitä mitä todennäköisimmin ei aiota julkaista, liitän sen tähän alle:


Työttömien polkeminen passivoi aktivoimisen sijaan

Sosiaaliturvan uudistamiskomitean esittämät työttömyystuvauudistukset, joiden jollakin mielenkiintoisella oikeistologiikalla olisi tarkoitus "aktivoida" työnhakijoita tulee tekemään ainakin minun kohdallani täysin päinvastoin. Henkilökohtaisesti en kannata yhteiskunnan taakkana vapaamatkustamista, mutta en myöskään tunne ainoatakaan työtöntä joka ei käyttäisi koko ajan voimavarojansa epätoivoisesti töiden löytämiseen. Joten koko lähtökohta on käsittämätön.

Mutta suurin ongelma esityksessä on koko yhteiskunnan konseptin murentuminen. Itse olen vielä työssäkäyvä ihminen, joka on aina uskonut verojen maksamiseen ja yhteisen hyödyn lisäämiseen sitä kautta. Mutta olen koko aikuisikäni seurannut kuinka jo SDP:n valtakaudella aloitettu tietoinen ja järjestelmällinen yhteisen edun polkeminen on lisääntynyt ja kiihtynyt jatkuvasti harvojen ja valittujen edun maksimoinniksi. Olen jo muutaman vuoden odottanut koska kamelin selkä vihdoin katkeaa ja se on tapahtunut nyt. Yhteiskunta ei enää täytä perustehtäväänsä yhteisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Ainoa keino protestoida tätä suuntausta varten on siitä pois jääminen. Minä olen jäämässä työttömäksi ja kun näin tapahtuu, en aio enää millään tasolla hyödyttää yhteiskuntaa. En aio osallistua koulutuksiin, en aio hakea töitä, en aio tehdä yhtään mitään mikä edistäisi valtion verotuloja, sillä verotuloista valtaosaa ei enää käytetä mihinkään mihin minä uskon ja minkä minä voin hyväksyä. Tämä on äärettömän surullista, mutta yksityisenä ihmisenä keinoni ovat niin rajattuja etten mitään muuta konkreettista protestikeinoa keksi. Jos yhteiskuntaa ei enää kiinnosta ihmisten hyvinvointi ja perusturvan säilyttäminen, minua ei enää kiinnosta yhteiskunta. Yhteiskunta jolle etuoikeutetun kansakunnan kulutuskyvyn säilyttäminen on tärkeämpää kuin kaikkien ihmisten järjellinen toimeentulo tai hengissäpysyminen, ei ole yhteiskunta jota moraalisesti voin kannattaa.

Joten onnittelen uudistamiskomiteaa onnistuneista aktivointitoimista.


Henrik Anttonen
Pukkila