Nykyään törmää yhä useammin siihen ilmiöön kuinka ihmiset valittavat että Web2.0-maailmassa ei aika riitä kaiken mielenkiintoisen ja mielekkään seuraamiseen jatkuvasti. Liikaa blogeja, liikaa feedejä, liikaa uutisia, liikaa podcasteja -tyyppiset kirjoitukset ovat yleistyneet viime aikoina aivan holtittomasti. Sen lisäksi ihmiset ottavat stressiä siitä kuinka tasapainottaa sisällöntuotantonsa eri vaihtoehtojen välillä. Kuinka tasapainotan Jaikun ja blogin? Mitä laitan podcastiin, mistä kirjoitan blogissa?
Minusta tämäkin on täysin keinotekoinen ongelma. Suurin osa ongelmista on.
Kummallista on että ihmiset osaavat priorisoida kaikilla muilla osa-alueilla elämässä, mutteivät muka pysty siihen kun kyse tulee blogeista, feedeistä ja podcasteista? En tarkoita tätä minään kehuskeluna, mutta minulla ei ole koskaan ollut tällaista ongelmaa. Tosiasia kieltämättä on että noin 80% mielenkiintoisesta internet- ja muustakin sisällöstä menee täysin ohi. Minulla on kirjahylly jonka kirjoista puolet odottavat lukemista, tilaamani lehden numeroita jotka on jäänyt lukematta ja paljon muutakin. Mutta en minä siitä ota paineita.
Jokainen ajankäyttötilanne on valinta priorisoinnista. Luenko minä uusimman Time-lehden vai kuuntelenko uuden TWiTin? Luultavasti käy niin että jos valitsen TWiTin, jää Time-lehti lukematta. Harmillista, mutta mikäs siinä. Minä kuuntelen mielummin TWiTin. Tarinan päätös.
Huomaan että minulla on jäänyt 32 jaksoa erinomaista podcastia kuuntelematta. Miksi? Käytin ajan toisten podcastien kuunteluun. Johtopäätös: vaikka podcast on erinomainen ja mielenkiintoinen, on nuo toiset toiminnastani päätellen olennaisempia ja viihdyttävämpiä. Toiminta: Lopetan kyseisen podcastin tilaamisen. Harmillista, mutta mikäs siinä. Tarinan päätös.
Minulta on jäänyt kahden viikon feedit lukematta. Pohdin kuinka pitkälle takaperin sisältö on sillä hetkellä olennaista. PuhujainKulman tuotannon takia viikon verran, joten ohitan kaikki jotka eivät kuulu siihen aikamääreeseen. Saatoin ohittaa jotain kuolemattoman mielenkiintoista, mutta loppujen lopuksi maailmassa tapahtuu koko ajan hirvittävä määrä jotain mainiota joka menee täysin ohi. Suurimmasta osasta emme ole edes tietoisia, emmekä koskaan tule olemaankaan. Harmillista, mutta ei siitä kannata paineita ottaa. Tarinan päätös.
Informaatiotulva nykypäivänä on tosiasia. Siksi tukeudumme enemmän ja enemmän ajansiirtoon mediankulutuksessamme joka alalla, mutta lähtökohtamme siitä että ajansiirto velvoittaisi meidät huomioimaan kaiken huomionarvoisen on lähtökohtaisesti huono ja mahdoton. Emmehän me koskaan television tai radionkaan kanssa olettaneet että venyisimme joka ikinen kerta näkemään/kuulemaan kaiken mielenkiintoisen. Ajansiirto ei lisää aikaa, mutta tekee siitä kuluttajalähtöisempää. Aika joka meillä on käytössä pysyy samana, mutta voimme täyttää sen haluamallamme tavalla ja medialla. Tämä ei ollut ennen mahdollista. Se mahdollistaa hieman laajemman seurannan, mutta lähtökohtaisesti aikamme ja huomiokykymme pysyy samana.
20.11.07
Ajankäyttö 2.0
Lähettänyt
henrik
klo
14:22
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti