Missä on demokratia?

En normaalisti käytä tätä kanavaa vakaville pohdinnoille, mutta taidanpa tehdä niin useimmin tulevaisuudessa paikkaamaan PodPäivän jättämää vaahtoamistyhjiötä.

Tämän purkauksen laukaisee hallituksen täysin törkeä päätös säätää poikkeuslaki joka pakottaa hoitajat töihin irtisanoutumisesta huolimatta, koska se on todella käsittämätön siirto hallitukselta, oli mitä mieltä tahansa hoitajien vaatimuksista. Näin ei toimi demokraattinen järjestelmä. Suomen pitäisi olla demokratia eli kansanvalta ja vapaa yhteiskunta. Nyt on rikottu molempia näistä perustavaa laatua olevista faktoista eikä sen pitäisi olla hyväksyttävää missään olosuhteissa.

Ensinnä pureutukaamme demokratiaan. On täysin käsittämätöntä että hallitus ajaa näinkin suuren poikkeuslain läpi ilman eduskunnan valtuutusta. Tämä sotii kaikkea sitä vastaan mistä pohjoismainen demokratia tunnetaan. Hallituksella on totta kai enemmistön antamia lisävaltuuksia päätöksentekoon, mutta oppositiollakin on muukin merkitys kuin istuskella ja tehdä seremoniallisia välikysymyksiä. Tämmöiset hallituksen omavaltaiset toimet ovat juuri omiaan vähentämään suuren yleisön kiinnostusta äänestämiseen koska tällaisilla toimilla vain vahvistetaan sitä populaaria käsitystä että äänestäminen on turhaa kun eihän sillä kuitenkaan ole mihinkään mitään vaikutusta.

Toisaalta on ihan ymmärrettävää että porvaripuolueet haluavat tällaista mielikuvaa vahvistaa koska niiden tukijathan ovat perinteisesti aktiivisempia äänestäjiä. Kyynisempi ihminen voisi ajatella että porvarihallitus pyrkii tietoisesti laskemaan äänestysaktiivisuutta, mutta ehkä se on jo tilanteen ylitulkintaa...

Toinen valtava loukattu kysymys on vapaa yhteiskunta ja yksilönvapaus. Luin muutama viikko sitten Kansalaismediakatsaukseen erinomaisen kirjoituksen joka asetti työtaistelun yksinkertaiseen markkinatalousajatteluun. (Pintaa ja pinnan alta: Tervetuloa markkinatalouteen) Kun kysyntä nousee tarjonnan yläpuolelle, hinta nousee. Tämä pätee myös palkkoihin. Samoin vapaassa yhteiskunnassa ei voi ketään pakottaa kannattamattomiin töihin. Se sotii kaikkia demokratian ja vapauden perusarvoja vastaan.

Erityisen perverssiä tässä tilanteessa on se että porvaripuolueethan nimenomaan kannattavat yksilönvapauksia ja vapaata markkinataloutta. Ilmeisesti nämä periaatteet pätevät vain silloin kun itselle sopii. Varmaankaan poikkeustoimiin ei missään olosuhteissa lähdettäisi jos kyseessä olisi omien työalojen palkat. Käsittämätöntä kaksinaismoralismia. En väitä ettei semmoista nähtäisi paljon myös vasemmistopuolueissa, mutta näin törkeillä tavoilla siihen harvoin törmää muualla kuin porvaripuolueiden toimissa.

Kummastuttaa myös että kukaan ei ole sitä seikkaa ottanut esiin että minkä takia poikkeuslaki toimii pelkästään näin suoraan TEHYn pyrkimyksiä vastaan. Poikkeuslaki olisi myös voinut olla puolueettomampi. Varoja sairaanhoitajien palkkojen nostamiseen olisi myös voitu irroittaa muista vähempiarvoisista projekteista. Esimerkiksi paljon puhuttu musiikkitalo olisi voitu laittaa pari vuotta jäihin, muutama moottoritie olisi voitu jättää rakentamatta, puolustusvoimien rahan viljelyä olisi voitu hillitä, lista jatkuu loputtomiin.

Nämä ovat kieltämättä tärkeitä rahan käyttötarkoituksia nämäkin, mutta kun pakkolakia perustellaan nimenomaan potilasturvallisuudella ja ihmishenkien pelastamisella niin kyllä sanoisin että se argumentti pätee myös siihen että mielummin sitä voisi pelastaa ihmisiä kuin tehdä mitään näistä tai muista vähemmän tärkeistä projekteista. Mutta tässäkin tapauksessa argumentti hallituksen silmissä näköjään pätee vain silloin kun se ajaa heille mieluista agendaa.

Täytyy toivoa että TEHYllä on tarpeeksi ryhtiä jättää pakkolaki täysin huomiotta ja olla noudattamatta sitä. Jos kaikki töihin pakotetut jäävät yksinkertaisesti kotiin ja kieltäytyvät noudattamasta pakkokeinoja niin hallituksen on lopulta pakko antaa periksi. En usko että poliisiltakaan löytyy resursseja (saati mielenkiintoa) lähteä juoksemaan hoitajien perässä.

Oli työtaistelusta mitä mieltä tahansa, on tämä äärimmäisen surullinen tapaus Suomalaisessa yhteiskunnassa.