Banaanivaltio Suomi

Eduskunta päättää pohjoismaisista perusarvoista luopumisesta
Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva (hs.fi)


Tänään eduskunta vahvisti sen mistä jo edellisessä kirjoituksessani vaahtosin. Meidän demokraattisessa, vapaassa yhteiskunnassamme on otettu ihmisryhmältä oikeus päättää omasta elämästään työssäkäynnin suhteen. Ja tämä toimi on vielä tehty kansan enemmistön mielipidettä vastaan sotien. Täytyy sanoa että sitten laman en ole ollut näin ahdistunut hallituksemme toimesta. Hallituksemme joka viimeksikin oli oikeistovoittoinen.

Orjuuden yksi määritelmä on estää ihmiseltä vapaus poistua työstään. Ihan niin pitkälle en menisi että Suomea orjuuden harjoittajien listalle lisäisin, vaikka Lehti niin humoristisesti tekikin. (Eduskunnan perustuslakivaliokunta rajaisi mahdollisuutta orjatyövoiman käyttöön) Pelottavan syvällä kuitenkin harmaata aluetta jo kuljetaan ja Suomi kun ei ole muutenkaan ihmisoikeuksien kannalta pohjoismaiden lippulaivoja, pitäisi vähän miettiä mitä ollaan tekemässä.

Jo edellisen kirjoituksen kommenteissa kirjoitin siitä kuinka minä olen totta kai sitä mieltä että irtisanoutuvat hoitajat rajataan esimerkiksi työttömyyspäivärahan ulkopuolelle. Aivan niinkuin kaikille muillekin käy jos tarjotuista töistä kieltäydytään. Mutta jos tämän faktan tiedostaa ja edelleen päätyy irtisanoutumiseen, on se jokaisen vapaan kansalaisen oikeus.

Kaikkein käsittämättömintä tässä kuitenkin on koko tilanteen valtava ristiriita. Hoitajat ovat niin korvaamattoman tärkeitä että heidät on pakko laittaa väkisin töihin, mutta eivät kuitenkaan tarpeeksi merkittäviä että heille annettaisiin sen verran kunnioitusta valtiovallan taholta että tehdyt lupaukset pidettäisiin. Nyt vallassa olevat puolueet kampanjoidessaan lupasivat korotuksia tälle ammattiryhmälle, niinkuin ovat monet muut sitä ennen. Siitä on tullut kuin halpa poliittinen ammus. Kuulostaa hyvältä kun luvataan, mutta eihän se mitään tarkoita kun kiltit hoitajatädit tekevät kuitenkin työt entiseen malliin. Kyllä minuakin sapettaisi jos tämä toteutuisi moneen kertaan.

Koko kuvio on harvinaisen tekopyhä. Työnantajakenttä ja hallitus ovat ilmeisesti koko ajan suunnitelleet nimenomaan poikkeuslakia ja sen takia sopua ei ole aktiivisesti haettu. Sen sijaan julkinen hoitajien mustamaalaus on mennyt taitavan mediapelin ansiosta monillakin areenoilla. Onneksi julkinen mielipide ei ole näihin temppuihin taipunut ja suurin osa edelleen ovat TEHYn toimien kannalla.

Potilasturvallisuus on totta kai monimutkainen kysymys, eikä missään nimessä mustavalkoinen. Minun kirjoituksistani saattaisi ehkä saadakkin sellaisen kuvan että unohtaisin sen puolen kokonaan ja olisin sokeasti hoitajien puolella. Ongelma lähinnä tuleekin siitä että hallitus on suhtautunut siihen mustavalkoisemmin kuin kukaan muu. Mitään vastaantuloa ei ole tullut missään vaiheessa. Ehkä jonkun pitäisi kertoa armaalle porvarihallituksellemme mistä neuvottelun käsitteessä on kyse?